keskiviikko 31. lokakuuta 2012

31.10.2012 ~



Muistot ei ole kuolevia.. 

Muistan miltä tuntui olla onnellinen, muistan miltä tuntui rakastaa..
Muistan, miten katsoit minua hymyillen, silmäsi loistivat kuin taivaan tähdet, niin kauniina..
Kun soitit, hymy nousi kasvoilleni, tiesin sinun odottavan minua, olisit tullut vaikka läpi harmaan kiven, että olisit päässyt luokseni..
Mutta, kävi nyt miten kävi..
Rakkaus hiipui, kuin liekki joka sammuu ajan kuluessa..
Kaikki sanat tulivat enään vain tavan takia, kaikki eleet. 
Suudelma tuntui katkeralta, et ollut se, ketä jumaloin enää..
Välittävä olen sinusta vielä, vaikka en enään niin paljoa, kuin silloin..
Muistot eivät ole kuoleva, muistelen niitä lämmöllä, muistelen niitä myös itkien, kai silkasta onnesta..
En ollut sinulle se, joka kuului oleva.. 
Tunteet kuolivat, mutta ystävyytemme on roihuava vielä, ikuisesti.. ~ 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti