 |
| Unia.. |
Tunteet, ne rieputtelevat, repien mieltäni kahtia, palasiksi.
On vaikeaa koota itseään, kun tuntuu, että kaikki hajoaa.
Olen kuin mosaiikkiteos, pienistä palasista koottu.
Joku päättää, kohtaloko, että minut on hajotettava, nyt olen maassa, pieninä sirpaleina.. Uskon, ettei kukaan tule ja kokoa minua, en jaksa yrittää itse... Nousen sängyltä, ja tajuan kaiken olevan unta. Kuu möllöttää paikallaan, kuin katsoen minua, meitä. Mietin unta, tajuan vahvuuteni. Nousen pää pystyssä paskasta, jotta saisin elää, omaa elämää. Hajotan kahleet käsistäni ja jaloistani, avaan siipeni." EN. TARVITSE. SINUA. ENÄÄ. " mutisen, pyyhkäisen helpottuneisuuden kyyneleen ja menen takaisin, matkaan takaisin unten maille.. ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti