 |
| Olen kuin sinuun kahlittu, päästä irti.. |
Dear Lord..
Isä, olen syntinen. Olen kuin ristiinaulittu enkeli, joka pää rinnalla, kera veristen kyynelten itkee kohtaloaan. Naulat kädessäni ja jaloissani satuttavat, mutta kipu ei ole mitään verrattuna siihen syntiin, mitä tein, tai, teen. Olen rakastunut mustaan ruusuun, jonka terälehdet vuotavat happoa kasvoilleni. Hänen jäiset silmänsä vievät sieluni mukanaan, mutta en voi... En voi kääntyä ympäri ja juosta pois, koska hän on heikkouteni.. Muut vihaavat, mutta näen hänen sisimpäänsä, näen hänen valoisan sydämmensä, jonka hän vuoraa kivikovalla kuorellaan. Olen rakastunut demoniin, mustaan pahuuteen, joka levittää mustimmat siipensä ja kätensä kosketuksella tuhoaisi ihmisen henkisesti, hetkessä. Mutta, silti hän kietoo siipensä ympärilleni, pitää minua kuin lasista joutsenta kädessään, varoen tiputtamasta, särkemästä sitä. Hänen kalpeat tappajan kasvonsa lämpenevät, kun hän katsoo minua, ja hänen kylmä sydämmensä roihuaa. Sinä olet enkelini, muille demoni, vie minut pois, ota minut, tee mitä haluat, mutta rakasta minua.. Teen syntiä rakkaudella, ja sanon nyt; Rakastan häntä.. ~
ps. kirjottelin tän joskus aikasemmin, lisäilin tän uudestaan c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti