Mielentyhjennystä..

Mielikuvitukseni lentää kuin vapaa pegasus, voisimpa minäkin.. ~ 

Katsoin ikkunasta, yöllä keskellä..

Kuu hohtaa, luoden varjoja, minä pelkään..

Ei lohtua, ei valoa, varjot tanssivat ympärilläni, pilkaten ja unohtaen minun tunteeni.. 

Tajuan, valo valtaa huoneeni, jotain kaunista seisoo edessäni. Hänen kasvonsa ovat kuin marmoripatsaalla tarkkuudella veistetty... Hänen kauniit siniset silmänsä hohkaavat lämpöä, unohdan pelkoni ja rohkaistun... Hänen kätensä ovat minulle auki, hyppään syliin, mutta sitten epäröin.. 

Onko hän enkeli, pelastajani? 

Hän sulkee minut syleilyynsä, näen hänen valoisan sydämmensä, en epäröi enää, vaan pidän paikkanen, hänen sydämmessään.. 

~ Miksi on maailma tälläinen? 

Miksi kyyneleet valuvat poskillani kuin sade piiskaisi kasvojani? 

Miksi näen vain onttoja kasvoja, jotka kävelevät minua vastaan, kuin satuttaen? 

Miksi näen vain sinun silmäsi kun omani suljen, ja unohdan muun? 

Oletko siis maailmani? 

Oletko se, jonka ympärillä on minun maailmankaikkeuteni, minun elämäni? ~