Kuolema..
Kuolema.. Mielestäni ehkä kaunein asia tässä maailmassa..
Helpottunut olo, pelkkä tyhjiö..
En usko kuoleman jälkeiseen paratiisiin, enkä uuteen elämään..
Kerranhan me eletään.. Vai eletäänkö?
Odottaako meitä kukaan toispuoleisessa, ottaako kukaan meitä vastaan?
Onko siellä enkeliä, joka ottaisi lämpimästi vastaan, syleillen, antaen onnen ja turvapaikan?
Vai onko siellä demoni, joka kaivaa vanhat surulliset muistot pintaan, jotta ikuinen suru valtaisi meidät, ja kulkisimme yksin ikuisesti tuonelassa..?
Sovinto..
Miksi emme sovintoa saa? Miksi paha olo sieluani ahdistaa? Olen vain, kuin mitään olisi tapahtunut ei, mutta kiusanhenki silloin minulta kaiken tajun vei.. En enempää voi pahoillani olla, mikset voi hymyillen luokseni tulla, antaa rauhan minulle, ehkä sinullekkin.. Ei voisi vähempää kiinnostaa, niin väitän muille vaan, mutta olen itkevä aina, kun muistelen meidän kahden hyviä hetkiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti