torstai 18. lokakuuta 2012

Tunne.. / Saat anteeksi..


Mikä tämän tunne on, joka rintaani raastaa?
Mikä tämä tunne on, jonka takia haluaisin vain juosta pois, jonka takia minua ahdistaa?
Miksi en tunne tätä tunnetta sinun ollessa paikalla?
Miksi vajoan toiseen maailmaan, aina kun olen ilman sinua, mutta miksi hymyilen kun nouset lämpimänä mietteenä ajatuksiini.
Se on ikävää, joka nousee kylmänä suoraan sydämmestä..
Tunne on katoava sinun istuessa vieressäni, tunne on katoava kun suutelemme, olemme niin lähekkäin toisiamme.. Lämpö valtaa kehoni, se valtaa mieleni. Mutta kun tajuan sinun taas lähtevän, haluaisin vain tarrata kiinni sinuun, ja sanoa, " ethän lähde kultaseni, ethän?", kunnes jään tänne kaipaamaan, ja odottamaan.. Odottavan aika on pitkä.. ~ 


Se mitä näin, vaivaa vieläkin.. 
Se mitä koin, jaksaa nousta mieleen vieläkin.. 
Saatan herätä painajaisita, ja ymmärrän samantien miksi.. 
Minua sattui, mutta en sitä silloin tajunnut.. 
Kuvani sinusta hajosi palasiksi rakkaana, idolinani.. 
Unohdit meidät, olit sekaisin.. 
Unohdin, että minulla on joku, toinen ketä rakastaa, kehen turvautua..
Vuodet kuluivat ja sain kuulla sinusta ja sain nähdä sinut.. 
En muista tuntemuksiain, en ajatuksiain, vaikka niitä mietinkin.. 
Nykyään saan vain kiittää suurta voimaa, ja olla onnellinen siitä, että tulit takaisin, ja saan pitää sinut minun elämässäni.. 
Saat anteeksi, äiti <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti