Miksi en anteeksi saa? Miksi sinun paikalla ollessasi ahdistaa? Puran itseäni kirjoittaen, ei ole kukaan läpinäkevä tunteitain, teksteistäin. Tein virheen, sitä kadun nyt. Heitin arvokkuutesi kuin paperina pois, tajuamatta paljon kärsit minun takiani, mut tajuatko paljon minua sattuu, kun en anteeksi saa? Myönnän, tunteettomalta tunnun, kun vain sanon " virheiden kanssa on elettävä ", mutta ne on tehty, ne on yritetty korjata, mutta en niitä anteeksi saa, en koskaan. Paha olo kalvaa sieluani, miksi tein niin? Tunnuin tipahtavani suoraan helvettiin, kun tajusin kuinka paljon sinua satutin, kuinka paljon siitä kärsit.. Se miten katsot minua, halveksuen, tunnun ansaitseeni sen, ja tiedän, jos oisin tehnyt toisin, kaikki olisi toisin. Voisit ehkä hymyillä minulle, nyt katsot minua, tiputtaen minut arvoasteikolla monta arvoa alemmaksi.
ps. ensimmäinen tekstimerkintä johon en laittanu kuvaa, hassu tunne c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti