12.11.2012 ~

 '

Rakkauden tiellä..

Poika käveli tiellä, syksyisellä..

Yksin, kaikki muistot kalvasivat mieltä, ajatukset pahat löivät aina vain vasten kasvoja,

missä on onnellisuus?

Syksyinen tie ei näyttänyt harmaudeltaan päättymistä, katse maassa poika kulki..

Kunnes, kuuli kauniin äänen huutavan nimeään, nosti poika katsettaan.

Kaunis valkoinen talven kukka, kirkkailla silmillään katseli poikaa, hymyillen.

Hymy säteili toivoa ja onnea, ei poika katsettaan pois näistä enkelin, kauneimman kasvoista saanut. Hänen sydämmensä musta verho, sai viimeinkin väistyä tuon valoisuuden tieltä.

Poika tunsi vain, kuinka sydän jyskyttäen hän lähti juoksemaan kohti valoaan, kohti onneaan.

Jokainen askel lähemmäksi omaa kultaansa sai pojan juoksemaan vielä nopeampaan, kunnes nappasi oman talvisen kukkansa syliinsä, ja koreasti suudellen tätä tervehti. Ei ollut komeampaa urosta tyttö nähnyt, hänen silmiään tuijotellen tyttö vaipui rakkauteen, kauniiseen. Yksin on aina vaikeaa, mutta kahdestaan vaikeudet voitetaan, sanoi tyttö näin. Siitä on alkava kahden kyyhkysen välillä, kohti sinisiä taivaita ja kukka peltoja.. ~ 

ps. Ohhoh, mähän oon kirjotus tuulella tänään (: Kiitos kauniit, annoitte inspiraation <3