Painajaiseni..
Herään siihen melkein joka yö, paniikin ja kauhun tunteen jyllätessä kehossani.
Kyynelistäni huomaan itkeneeni, ne lohdun ja surun kyyneleet.
Pelko virtaa pitkin kehoani, tärisen.
Videona uni pyörii silmissäni, kiinnitän huomiota jokaiseen yksityiskohtaan.
Olento seisoo takanani, miksi en käänny ja katso mikä tai kuka se on?
Se menee ohitseni kuin varjo, käyden perheeni, rakkaideni kimppuun.
Yksi viilto.
Toinen viilto.
Kolmas viilto.
Viiltoja toisensa perään, veri lentäen tahrii seinät, perheeni kylmänkankeat,
kuolleet kasvot tuijottaa minua, kuin tuoden lohdutusta. Miksi en tee mitään, miksi olento ei
koske minuun kylmin tappajan käsin? Veitsen terä kiiltää kuun valossa, tippa tipalta veri tippuu
lammikkoon, lopettaen viimeisenkin sekunnin elämästä. Tajuan kaiken olevan onneksi unta, johtuenko mielestäni näen tälläisiä?
ps. blogi toisti entisen tekstin, joten kirjotin mitä muistin siitä, ja lisäsin (: Olkaa hyvä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti