31.10.2012 ~

Muistot ei ole kuolevia.. 

Muistan miltä tuntui olla onnellinen, muistan miltä tuntui rakastaa..

Muistan, miten katsoit minua hymyillen, silmäsi loistivat kuin taivaan tähdet, niin kauniina..

Kun soitit, hymy nousi kasvoilleni, tiesin sinun odottavan minua, olisit tullut vaikka läpi harmaan kiven, että olisit päässyt luokseni..

Mutta, kävi nyt miten kävi..

Rakkaus hiipui, kuin liekki joka sammuu ajan kuluessa..

Kaikki sanat tulivat enään vain tavan takia, kaikki eleet. 

Suudelma tuntui katkeralta, et ollut se, ketä jumaloin enää..

Välittävä olen sinusta vielä, vaikka en enään niin paljoa, kuin silloin..

Muistot eivät ole kuoleva, muistelen niitä lämmöllä, muistelen niitä myös itkien, kai silkasta onnesta..

En ollut sinulle se, joka kuului oleva.. 

Tunteet kuolivat, mutta ystävyytemme on roihuava vielä, ikuisesti.. ~ 

30.10.2012 ~

Pyhä neitsyein, rakastan sinua.. 

Miksi en nyt saa olla onnellinen? 

Miksi en saa nähdä kauniita kasvojasi? 

Olet minulle pyhä neitsyein, jota kädelläni yritin koskettaa, mutta sainkin sinut omaksein, olen kaipaava, janoava kosketustasi, pehmeitä huuliasi ja kuin kukkana kukkivaa olemustasi.. Miksen silti tavoita silmiäsi herätessäni, miksen saa katsoa upeita kasvojasi, kun olet vierelläni.. Teinkö jo jotain väärin, vai teitkö sinä? Miksi siis olet minulta riistäytymässä, kuin demonin teosta? Haluan sinut, mikset sitä näe, miksi et tunnu ymmärtävän? Aikaa on kulunut vähän, silti tiedän, että jumalattareni, olet kohtaloni, saanen sanoa, että rakastan sinua.. 

ps. kiitos ystävän, joka antoi minulle inspiraation ~ 

27.10.2012 ~

Odotus.. 

Aika kulkee, niinhän ne sanovat.. 

Se kiduttaa, ahdistaa, ei päästä kahleistaan, otteestaan, vaikka kuinka pyristelisi pois..

Tunnumme odottavan turhaan, kun aika kulkeutuu pois käsistämme, ilman hallintaa..

Tuntuu, että odotus hallitsee meitä, mutta saatamme hallita sitä itse ~ 

Tunne.. / Saat anteeksi..

Mikä tämän tunne on, joka rintaani raastaa?

Mikä tämä tunne on, jonka takia haluaisin vain juosta pois, jonka takia minua ahdistaa?

Miksi en tunne tätä tunnetta sinun ollessa paikalla?

Miksi vajoan toiseen maailmaan, aina kun olen ilman sinua, mutta miksi hymyilen kun nouset lämpimänä mietteenä ajatuksiini.

Se on ikävää, joka nousee kylmänä suoraan sydämmestä..

Tunne on katoava sinun istuessa vieressäni, tunne on katoava kun suutelemme, olemme niin lähekkäin toisiamme.. Lämpö valtaa kehoni, se valtaa mieleni. Mutta kun tajuan sinun taas lähtevän, haluaisin vain tarrata kiinni sinuun, ja sanoa, " ethän lähde kultaseni, ethän?", kunnes jään tänne kaipaamaan, ja odottamaan.. Odottavan aika on pitkä.. ~ 

Se mitä näin, vaivaa vieläkin.. 
Se mitä koin, jaksaa nousta mieleen vieläkin.. 
Saatan herätä painajaisita, ja ymmärrän samantien miksi.. 
Minua sattui, mutta en sitä silloin tajunnut.. 
Kuvani sinusta hajosi palasiksi rakkaana, idolinani.. 
Unohdit meidät, olit sekaisin.. 
Unohdin, että minulla on joku, toinen ketä rakastaa, kehen turvautua..
Vuodet kuluivat ja sain kuulla sinusta ja sain nähdä sinut.. 
En muista tuntemuksiain, en ajatuksiain, vaikka niitä mietinkin.. 
Nykyään saan vain kiittää suurta voimaa, ja olla onnellinen siitä, että tulit takaisin, ja saan pitää sinut minun elämässäni.. 
Saat anteeksi, äiti <3 

Anteeksi..

Miksi en anteeksi saa? Miksi sinun paikalla ollessasi ahdistaa? Puran itseäni kirjoittaen, ei ole kukaan läpinäkevä tunteitain, teksteistäin. Tein virheen, sitä kadun nyt. Heitin arvokkuutesi kuin paperina pois, tajuamatta paljon kärsit minun takiani, mut tajuatko paljon minua sattuu, kun en anteeksi saa? Myönnän, tunteettomalta tunnun, kun vain sanon " virheiden kanssa on elettävä ", mutta ne on tehty, ne on yritetty korjata, mutta en niitä anteeksi saa, en koskaan. Paha olo kalvaa sieluani, miksi tein niin? Tunnuin tipahtavani suoraan helvettiin, kun tajusin kuinka paljon sinua satutin, kuinka paljon siitä kärsit.. Se miten katsot minua, halveksuen, tunnun ansaitseeni sen, ja tiedän, jos oisin tehnyt toisin, kaikki olisi toisin. Voisit ehkä hymyillä minulle, nyt katsot minua, tiputtaen minut arvoasteikolla monta arvoa alemmaksi. 

ps. ensimmäinen tekstimerkintä johon en laittanu kuvaa, hassu tunne c: 

15.10.2012

                        

                   Elämällä tuntuu olevan kaksi portaalia, todellisuus ja mielikuvitus.. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Elämä on tarinaa, jota me teioillamme kirjoitamme.

Elämä on maalaus, jota me teioillamme maalaamme.

Elämä on tanssia, jota me teioillamme koriografioimme.

Se, kuinka hyvin elämme, lukee tarinoissa, näkyy tauluissa ja tansseissa, mutta myös sekin kuinka huonosti elämme näkyy niissä. Sitä mietin vain, kuka näitä tarinoita, tauluja, ja tansseja lukee tai katselee?

Dear Lord.. [uudestaan c:]

Olen kuin sinuun kahlittu, päästä irti.. 

Dear Lord.. 

Isä, olen syntinen. Olen kuin ristiinaulittu enkeli, joka pää rinnalla, kera veristen kyynelten itkee kohtaloaan. Naulat kädessäni ja jaloissani satuttavat, mutta kipu ei ole mitään verrattuna siihen syntiin, mitä tein, tai, teen. Olen rakastunut mustaan ruusuun, jonka terälehdet vuotavat happoa kasvoilleni. Hänen jäiset silmänsä vievät sieluni mukanaan, mutta en voi... En voi kääntyä ympäri ja juosta pois, koska hän on heikkouteni.. Muut vihaavat, mutta näen hänen sisimpäänsä, näen hänen valoisan sydämmensä, jonka hän vuoraa kivikovalla kuorellaan. Olen rakastunut demoniin, mustaan pahuuteen, joka levittää mustimmat siipensä ja kätensä kosketuksella tuhoaisi ihmisen henkisesti, hetkessä. Mutta, silti hän kietoo siipensä ympärilleni, pitää minua kuin lasista joutsenta kädessään, varoen tiputtamasta, särkemästä sitä. Hänen kalpeat tappajan kasvonsa lämpenevät, kun hän katsoo minua, ja hänen kylmä sydämmensä roihuaa. Sinä olet enkelini, muille demoni, vie minut pois, ota minut, tee mitä haluat, mutta rakasta minua.. Teen syntiä rakkaudella, ja sanon nyt; Rakastan häntä.. ~ 

ps. kirjottelin tän joskus aikasemmin, lisäilin tän uudestaan c:

14.10.2012

Seison ruusupellon keskellä, tuijottaen horisonttiin. Värit valtaavat taivaan, keltaisen auringon laskiessa alas, valaisten toista maailmaa. Horisontti näyttä hetken verran kuin maalatulta taideteokselta, punaista, keltaista, oranssia..  Tämän maailman valtaa yö, kauniin samettinen. violetti kansi nousee päälleni, luoden varjoja, mustia varjoja. Lintujen äänet katoavat, kaikki tuntuu pysähtyneen. Minäkin, olen pysähtynyt tähän hetkeen miettimään itseäni, ja tunteitani. Päässäni on ristiriitaisia ajatuksia, joista en ota selvää, en saa niitä järjestykseen. Saisin jos yrittäisin, mutta annan nyt olla, annan hetken viedä mennessään. Mietin elämäni tarinaa, tuijotellen kaukaisuuteen. Käyn läpi jokaisen vaiheen elämässäni, luokittelen tunteeni tapahtumiin. Surua, tuskaa, iloa, onnellisuutta, rakkautta.. Olen voittanut jokaisen surun, tuskan. Olen nauttinut jokaisesta ilosta, onnellisuudesta ja rakkauden tunteesta. Siksi voin kai sanoa, että olen vahva, kulkea pää pystyssä, ohjastaa ja opastaa, tällä vaikealla tiellä, maailmassa. Mutta, voin olla myös heikko, tarvita itse opastusta ja ohjastusta, ehkä jonkin verran rakkauttakin, ja suruakin. Päätän jatkaa, en jäädä menneisiin. Kaikestahan yli päästään, niinhän ne sanovat.. 

11.10.2012

Unia.. 

Tunteet, ne rieputtelevat, repien mieltäni kahtia, palasiksi.

On vaikeaa koota itseään, kun tuntuu, että kaikki hajoaa. 

Olen kuin mosaiikkiteos, pienistä palasista koottu. 

Joku päättää, kohtaloko, että minut on hajotettava, nyt olen maassa, pieninä sirpaleina.. Uskon, ettei kukaan tule ja kokoa minua, en jaksa yrittää itse... Nousen sängyltä, ja tajuan kaiken olevan unta. Kuu möllöttää paikallaan, kuin katsoen minua, meitä. Mietin unta, tajuan vahvuuteni. Nousen pää pystyssä paskasta, jotta saisin elää, omaa elämää. Hajotan kahleet käsistäni ja jaloistani, avaan siipeni." EN. TARVITSE. SINUA. ENÄÄ. " mutisen, pyyhkäisen helpottuneisuuden kyyneleen ja menen takaisin, matkaan takaisin unten maille.. ~ 

Speak softly love ~

Speak softly, love and hold me warm against your heart 
I feel your words, the tender trembling moments start 
We're in a world, our very own 
Sharing a love that only few have ever known 

Wine-colored days warmed by the sun 
Deep velvet nights when we are one 

Speak softly, love so no one hears us but the sky 
The vows of love we make will live until we die 
My life is yours and all because 
You came into my world with love so softly love

Wine-colored days warmed by the sun 
Deep velvet nights when we are one 

Speak softly, love so no one hears us but the sky 
The vows of love we make will live until we die 
My life is yours and all becau-au-se 
You came into my world with love so softly love .. ~ 

ps. herkistelyy heti aamust :3 

Mielentyhjennyst #2

Miksi olen surullinen, ja samaan aikaan helpottunut? Käteni voivat taas kurkottaa taivasta, ilman sitoutumisen kahleita.. Silmäni ja sieluni avautuivat uudelleen, mutta miksi oloni on taas tyhjä? Olenko yksin, pärjäänkö? Kukaan ei kulje vierelläni tällä matkalla, vai kulkeeko, miksen näe sinua? Oloni ei helpota, hymyni ei nouse.. Kaikki tuntuu painavan enemmän, hajoanko taakkani alle? Kuuleeko minua kukaan, kun huudan, suu suljettuna? Näkeekö kukaan kun itken silmät verestä valuen? Romahduksen hetki on lähellä, liian lähellä? 

Mielentyhjennystä..

Mielikuvitukseni lentää kuin vapaa pegasus, voisimpa minäkin.. ~ 

Katsoin ikkunasta, yöllä keskellä..

Kuu hohtaa, luoden varjoja, minä pelkään..

Ei lohtua, ei valoa, varjot tanssivat ympärilläni, pilkaten ja unohtaen minun tunteeni.. 

Tajuan, valo valtaa huoneeni, jotain kaunista seisoo edessäni. Hänen kasvonsa ovat kuin marmoripatsaalla tarkkuudella veistetty... Hänen kauniit siniset silmänsä hohkaavat lämpöä, unohdan pelkoni ja rohkaistun... Hänen kätensä ovat minulle auki, hyppään syliin, mutta sitten epäröin.. 

Onko hän enkeli, pelastajani? 

Hän sulkee minut syleilyynsä, näen hänen valoisan sydämmensä, en epäröi enää, vaan pidän paikkanen, hänen sydämmessään.. 

~ Miksi on maailma tälläinen? 

Miksi kyyneleet valuvat poskillani kuin sade piiskaisi kasvojani? 

Miksi näen vain onttoja kasvoja, jotka kävelevät minua vastaan, kuin satuttaen? 

Miksi näen vain sinun silmäsi kun omani suljen, ja unohdan muun? 

Oletko siis maailmani? 

Oletko se, jonka ympärillä on minun maailmankaikkeuteni, minun elämäni? ~ 

Päivitystää.. :D

No hellou rakkaat lukijani! (:

Olen tässä aatellut, että muuttaisin blogini niin, että kirjottelisin vain tekstejä tai lyriikkoja olotilojen mukaan (: 

Empä joka viikosta enään jaksa tai suoraan sanottuna kerkeä kirjoittamaan :c Tiedän, surullista kun ette saa tietää, miten mulla on mennyt (:::

Teen varmaan niin, että kirjottelen jonkun tekstin, jos oon jotai keksinyt ja lopuks kirjottelen pienet viikon kuulumiset.. Ennen viimeisintä kirjotusta olin kirjottanu viimeks kaks kuukautta sitten.. Hups.. :D

Joten, odotellaan seuraavaa inspiraatiota ja tekstiä (: Heippaaa!

- KINGI kiittää ja kuittaa tämän kirjoitetuksi. 

Tekstejä ..

Herra, olen sinua sielullani palvova, mutta miksi et hetkinä rumina, kauheina auttaa kehdannut? Olinko syntinen, olinko sen ansainnut? Olin kuin tielle tallattu pieni paperi, kerran tärkeä, en enää. Olen kuin kerran kauniina kukkinut kukka, kerran kerätty, nyt kuihtunut, pois heitetty. En saa itseäni irti siitä synnistä, jonka sain elämääni. Se tuli, otti ja haluan pitää kiinni, vaikka kuinka se on minulta pois luisumassa... 

Herrani, annathan anteeksi virheet pienen ihmisen? 

Kun katsoin sinua ensimmäisen kerran, syntyi liekki silmiini. Kun puhuin kanssasi ensimmäisen kerran, roihu nousi sisälläni. Tajusin, että meistä tulisi jotain kaunista, mutta toivoinko vain? Aika kului, pahuutesi ja välinpitämättömyytesi otti vallan. Kun katsoimme toisiamme, käänsit pääsi pois, kuin minua ei olisi olemassa? Mihin jäi ne kauniit puheet, mihin jäi se ihminen, mitä nyt olen kaipaava? Olet minulle enkeli, mutta muutuit kuin helvetin liekeissä demoniksi, joka riisti ja otti. Uskon, että saisin ne kauniit hetket takaisin, jos jaksaisimme yrittää? 

Kysymys kuuluu, jaksammeko? 

Olen vahva, tai ainakin luulen niin. Joillekkin olen enkeli, joillekkin demoni. Joillekkin olen se, joka laskee kätensä olkapäälle ja lohduttaa, joillekkin se joka nostaa kätensä ja rankaisee. Olen ihminen muiden joukossa, mutta sielussani on yhtälailla hyvyyttä kuin pahuuttakin. Siniset silmäni hohkaavat lämpöä ja mukavuutta, hellyytäkin, mutta hajoneessa sielussani on vahvaa vihaa ja syvää surua. Kysymys kuuluu, kumpi minä olen vai olenko molempia? 

psps. pitkään aikaan en oo kirjottanu, nyt taas jaksoin nwn