12.11.2012 ~

 '

Rakkauden tiellä..

Poika käveli tiellä, syksyisellä..

Yksin, kaikki muistot kalvasivat mieltä, ajatukset pahat löivät aina vain vasten kasvoja,

missä on onnellisuus?

Syksyinen tie ei näyttänyt harmaudeltaan päättymistä, katse maassa poika kulki..

Kunnes, kuuli kauniin äänen huutavan nimeään, nosti poika katsettaan.

Kaunis valkoinen talven kukka, kirkkailla silmillään katseli poikaa, hymyillen.

Hymy säteili toivoa ja onnea, ei poika katsettaan pois näistä enkelin, kauneimman kasvoista saanut. Hänen sydämmensä musta verho, sai viimeinkin väistyä tuon valoisuuden tieltä.

Poika tunsi vain, kuinka sydän jyskyttäen hän lähti juoksemaan kohti valoaan, kohti onneaan.

Jokainen askel lähemmäksi omaa kultaansa sai pojan juoksemaan vielä nopeampaan, kunnes nappasi oman talvisen kukkansa syliinsä, ja koreasti suudellen tätä tervehti. Ei ollut komeampaa urosta tyttö nähnyt, hänen silmiään tuijotellen tyttö vaipui rakkauteen, kauniiseen. Yksin on aina vaikeaa, mutta kahdestaan vaikeudet voitetaan, sanoi tyttö näin. Siitä on alkava kahden kyyhkysen välillä, kohti sinisiä taivaita ja kukka peltoja.. ~ 

ps. Ohhoh, mähän oon kirjotus tuulella tänään (: Kiitos kauniit, annoitte inspiraation <3 

12.11.2012 ~

Rakastan sinua, Isä.

Katson ulos ikkunasta, ja tajuan jotain. Olisi kaikki muuttumassa paremmaksi, kaikki tuleva näyttää kuin kukkasilta ja ruusunpunaisilta päiviltä. Mutta, oloni ja ajatukseni eivät ole sen mukaiset. Tajuan, että kun asiat tapahtuvat, yhtä rakastani sattuu, liian paljon. Olen pelkäävä, että hän on tekevä itsellensä jotain, koska se on mahdollista. Hän on murtunut sisältä, epäonnistunut omien sanojensa mukaan, isänä. Mutta, minulle hän on esikuvani, opastajani, idolini. Kaikki neuvot mitä hän on antanut, on auttanut elämässä eteenpäin, vain kohti parempaa. Joka askel on ollut vaikea, mutta olen ottanut ne. Olemme kokeneet elämässämme paljon, paljon enemmän kuin moni muu. Mutta, hän on jaksanut kaikki vuodet ohjata ja opastaa, antaa viitteitä kohti parempaa huomista, jos sitä koskaan saapuisi. Rakastan isääni, ei minun tarvitse sitä hänelle sanoin sanoa, hän tietää sen itsekkin. Vaikka hän ei rakkauttaan ilmaise sanallisesti, kaikki teot meidän takiamme osoittavat vain suurta tärkeyttä ja rakkautta, meitä lapsia kohtaan. Ei voisi minulla olla suurempaa isää. Ojentaa hän aina kätensä avukseni, muuten en olisi tässä enää. 

11.11.2012 ~

Elämän tie..

 

Elämä on kuin tie, jota kuljemme ilman päämäärää. Joillain se on kuin

puutarha, kaikki on kaunista ja onnellista. Elämä ei potki päähän, vaan myötäilee sinua.

Mutta joillain, se on kuin pimeä metsätie, karu ja kivinen. Kaikki yksityiskohdat nnousevat

pelottavina asioina mieleen, ja kauhu valtaa kehosi. Silti me, jotka olemme karun tien kulkeneet, voimme kulkea pää pystyssä parempaan. Olemme kokeneet julmia käännöskohtia, elämä ei

aina hymyillyt. Mutta kaiken sen koettuamme ja nähtyämme, voimme kokea kaiken uuden

aidosti ja olla iloisia elämän pienistä asioista. 

[21.10.2012] 6.11.2012 ~

Painajaiseni.. 

Herään siihen melkein joka yö, paniikin ja kauhun tunteen jyllätessä kehossani. 

Kyynelistäni huomaan itkeneeni, ne lohdun ja surun kyyneleet. 

Pelko virtaa pitkin kehoani, tärisen. 

Videona uni pyörii silmissäni, kiinnitän huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. 

Olento seisoo takanani, miksi en käänny ja katso mikä tai kuka se on?

Se menee ohitseni kuin varjo, käyden perheeni, rakkaideni kimppuun.

Yksi viilto.

Toinen viilto. 

Kolmas viilto.

Viiltoja toisensa perään, veri lentäen tahrii seinät, perheeni kylmänkankeat,

kuolleet kasvot tuijottaa minua, kuin tuoden lohdutusta. Miksi en tee mitään, miksi olento ei

koske minuun kylmin tappajan käsin? Veitsen terä kiiltää kuun valossa, tippa tipalta veri tippuu 

lammikkoon, lopettaen viimeisenkin sekunnin elämästä. Tajuan kaiken olevan onneksi unta, johtuenko mielestäni näen tälläisiä? 

ps. blogi toisti entisen tekstin, joten kirjotin mitä muistin siitä, ja lisäsin (: Olkaa hyvä !

6.11.2012 ~

Tuntuu, kuin olisi kaksi ikkunaa..

Toinen on todellisuus, toinen mielikuvitus..

Itse päätämme sen, kummassa elämme..

Eläisinkö todellisuudessa, jossa kaikki on turhauttavaa, jossa surun tuntiessa voi olla onnellinen, 

jossa heikkona ollessa voi olla vahva?

Eläisinkö mielikuvituksessa, jossa rakenamme pilvilinnoiksi ympärillemme, 

ja kaikki olisivat onnellisia? 

Valitsen todellisuuden, jotta voin koskettaa mielikuvitusta, pitää sitä paikkana, jonne paeta ~

2.11.2012 ~

Kuolema..

Kuolema.. Mielestäni ehkä kaunein asia tässä maailmassa.. 

Helpottunut olo, pelkkä tyhjiö.. 

En usko kuoleman jälkeiseen paratiisiin, enkä uuteen elämään..

Kerranhan me eletään.. Vai eletäänkö? 

Odottaako meitä kukaan toispuoleisessa, ottaako kukaan meitä vastaan?

Onko siellä enkeliä, joka ottaisi lämpimästi vastaan, syleillen, antaen onnen ja turvapaikan?

Vai onko siellä demoni, joka kaivaa vanhat surulliset muistot pintaan, jotta ikuinen suru valtaisi meidät, ja kulkisimme yksin ikuisesti tuonelassa..? 

Sovinto.. 

Miksi emme sovintoa saa? Miksi paha olo sieluani ahdistaa? Olen vain, kuin mitään olisi tapahtunut ei, mutta kiusanhenki silloin minulta kaiken tajun vei.. En enempää voi pahoillani olla, mikset voi hymyillen luokseni tulla, antaa rauhan minulle, ehkä sinullekkin.. Ei voisi vähempää kiinnostaa, niin väitän muille vaan, mutta olen itkevä aina, kun muistelen meidän kahden hyviä hetkiä.. 

31.10.2012 ~

Muistot ei ole kuolevia.. 

Muistan miltä tuntui olla onnellinen, muistan miltä tuntui rakastaa..

Muistan, miten katsoit minua hymyillen, silmäsi loistivat kuin taivaan tähdet, niin kauniina..

Kun soitit, hymy nousi kasvoilleni, tiesin sinun odottavan minua, olisit tullut vaikka läpi harmaan kiven, että olisit päässyt luokseni..

Mutta, kävi nyt miten kävi..

Rakkaus hiipui, kuin liekki joka sammuu ajan kuluessa..

Kaikki sanat tulivat enään vain tavan takia, kaikki eleet. 

Suudelma tuntui katkeralta, et ollut se, ketä jumaloin enää..

Välittävä olen sinusta vielä, vaikka en enään niin paljoa, kuin silloin..

Muistot eivät ole kuoleva, muistelen niitä lämmöllä, muistelen niitä myös itkien, kai silkasta onnesta..

En ollut sinulle se, joka kuului oleva.. 

Tunteet kuolivat, mutta ystävyytemme on roihuava vielä, ikuisesti.. ~